LUKU IV

Yhtälösijoitukset

Kaikki luvut

Sama operaattorikielioppi sijoitettiin useisiin vakiintuneisiin kaavoihin. Nämä ovat toteutuskohtia, eivät riippumattomia vahvistuksia.

Poissonin lähdetiheyden tutkimuslinja

Perustaso:

∇2Φ=4πG(ρb+ρgas+ρhalo).\nabla^2\Phi=4\pi G(\rho_b+\rho_{\rm gas}+\rho_{\rm halo}).

Täydennetty, vain halon sisältävä lähdetermi:

∇2Φ=4πG[ρb+ρgas+ρhalo+f⊥(Kd∗ρhalo−ρhalo)].\nabla^2\Phi=4\pi G\left[\rho_b+\rho_{\rm gas}+\rho_{\rm halo} +f_\perp(K_d*\rho_{\rm halo}-\rho_{\rm halo})\right].

X = rho_halo ainoastaan. BCG:tä, kaasua, kokonaiskonvergenssia ja kumulatiivista projisoitua massaa ei tasoiteta pätevässä B2-toteutuksessa.

Gravitaatiolinssien konvergenssin tutkimuslinja

κbase=κb+κgas+κhalo,\kappa_{\rm base}=\kappa_b+\kappa_{\rm gas}+\kappa_{\rm halo},
κaug=κb+κgas+(1−f⊥)κhalo+f⊥(Pd∗κhalo).\kappa_{\rm aug}=\kappa_b+\kappa_{\rm gas} +(1-f_\perp)\kappa_{\rm halo}+f_\perp(P_d*\kappa_{\rm halo}).

HFF-kartansiirron diagnostiikassa käytettiin sen sijaan nimetyn kohderyhmän karttaa muuttujana X ja verrattiin sitä kahden muun mallinnusryhmän julkisiin tuotteisiin; kyse on mallituotteiden yhtäpitävyystestistä, ei osiin hajotetusta fysikaalisesta halon uskottavuusfunktiosta.

NFW- / haloprofiilin tutkimuslinja

ρaug(r)=(1−f⊥)ρNFW(r)+f⊥(Kd∗ρNFW)(r).\rho_{\rm aug}(r)=(1-f_\perp)\rho_{\rm NFW}(r)+f_\perp(K_d*\rho_{\rm NFW})(r).

SIDM Concerto -ajot vertaavat tätä täydennettyä CDM/NFW-profiilia vastaavaan julkiseen parametriseen ytimelliseen/SIDM-vertailumalliin. Koska mikä tahansa alipäästöoperaattori poistaa tiheyskärjen, suunta on mekaanisesti suotuisa; vastaavat kontrollit ovat välttämättömiä.

Jeans-tutkimuslinja

Tavanomainen pallosymmetrinen Jeansin yhtälö säilytetään:

d(νσr2)dr+2βrνσr2=−νGM(<r)r2.\frac{d(\nu\sigma_r^2)}{dr}+\frac{2\beta}{r}\nu\sigma_r^2 =-\nu\frac{G M(<r)}{r^2}.

Pallomaisten kääpiögalaksien sovitin vaikuttaa vain kolmiulotteiseen NFW-halon tiheyteen:

dg=ηr1/2,g,ρh,aug=(1−f)ρNFW+f(Kdg∗ρNFW),d_g=\eta r_{1/2,g}, \qquad \rho_{h,\rm aug}=(1-f)\rho_{\rm NFW}+f(K_{d_g}*\rho_{\rm NFW}),
Maug(<r)=M⋆(<r)+4π∫0rρh,aug(r′)r′2dr′.M_{\rm aug}(<r)=M_\star(<r)+4\pi\int_0^r \rho_{h,\rm aug}(r')r'^2dr'.

Erillistä vapaata jäännöskarttaa ei lisätä, eikä tähtijäljittimelle tai tähtimassalle tehdä konvoluutiota. Kehitysaineiston kalibrointi valitsi f=0; pakotettu nollasta poikkeava diagnostinen koe heikensi tulosta hieman molemmissa erillisen testiaineiston galakseissa. Täydelliset tiedot ovat tiedostossa JEANS_DSPH_ADAPTER.md.

Suoraan formaaliin lähteeseen perustuva uudelleenajo

Myöhemmässä ajossa sovellettiin täsmälleen samaa suoraa tiheyslähdeyhtälöä Dracoon ja Ursa Minoriin. Näiden galaksien identiteetit olivat jo paljastuneet sittemmin korvatun sisäisen prototyypin aikana, joten tulos pysyy altistumisen jälkeisenä. Siinä käytettiin

ρ⊥=f(Kd∗ρNFW−ρNFW),M⊥(<r)=4π∫0rρ⊥(r′)r′2dr′,\rho_\perp=f(K_d*\rho_{\rm NFW}-\rho_{\rm NFW}),\qquad M_\perp(<r)=4\pi\int_0^r\rho_\perp(r')r'^2dr',

ja sijoitti M_perp:n suoraan Jeansin yhtälön oikealle puolelle. Vasteprojektiota ei käytetty. Kehitysvaiheen turvallinen valintakäytäntö valitsi jälleen f=0; jäädytetty, nollasta poikkeava diagnostiikka tuotti pienen kokonaisarvon delta chi-square = -0.001159399 (0.005077%), ja kummankin galaksin erotus oli negatiivinen. Tämä on tulosten näkemisen jälkeinen suoran lähteen diagnostiikka, ei uusi todiste eikä merkittävä parannus. Katso JEANS_DSPH_FORMAL_SOURCE_CORRECTIVE.md.

SPARCin ympyräratanopeuksien tutkimuslinja

SPARC-galaksin kiinteä baryoninen osuus on

Vbar2(R)=Vgas∣Vgas∣+0.5Vdisk∣Vdisk∣+0.7Vbulge∣Vbulge∣.V_{\rm bar}^2(R)=V_{\rm gas}|V_{\rm gas}| +0.5V_{\rm disk}|V_{\rm disk}| +0.7V_{\rm bulge}|V_{\rm bulge}|.

Galaksikohtainen vertailumalli on

Vbase2(R)=Vbar2(R)+GMNFW(<R;V200,c)R.V_{\rm base}^2(R)=V_{\rm bar}^2(R) +\frac{G M_{\rm NFW}(<R;V_{200},c)}{R}.

Yhteinen yhtälösovitin sitoo 3D-ytimen mittakaavan mitattuun kiekon skaalapituuteen:

dg=ηRdisk,g,ρaug,g=(1−f)ρNFW,g+f(Kdg∗ρNFW,g),d_g=\eta R_{{\rm disk},g}, \qquad \rho_{{\rm aug},g}=(1-f)\rho_{{\rm NFW},g} +f(K_{d_g}*\rho_{{\rm NFW},g}),
Vaug2(R)=Vbar2(R)+GMaug(<R)R.V_{\rm aug}^2(R)=V_{\rm bar}^2(R)+\frac{G M_{\rm aug}(<R)}{R}.

Kehitysvaiheessa valittu yhteinen menettely oli f = 1.0, eta = 0.125, ja se lukittiin ennen sivuun jätetyn aineiston arviointia. Se vaikuttaa vain halon 3D-tiheyteen. Jokaiselle galaksille sovitetaan edelleen oma NFW-perustasonsa häiriöparametreineen, joten tämä tutkimuslinja testaa yhteisen sovittimen siirrettävyyttä eikä puhdasta päästä päähän -ennustamista.

X-COP:n hydrostaattisen tasapainon tutkimuslinja

Elektronipaineen kanoninen hydrostaattinen yhtälö säilytetään:

dPedr=−μmpne(r)GMtotal(<r)r2.\frac{dP_e}{dr} = -\mu m_p n_e(r)\frac{G M_{\rm total}(<r)}{r^2}.

Julkaistu X-COP:n hydrostaattinen NFW-massa on perustason gravitoiva kokonaismassa. Pimeän halon komponentti rekonstruoidaan muodossa

ρdm=ρNFW,total−ρgas−ρ⋆,\rho_{\rm dm} = \rho_{\rm NFW,total}-\rho_{\rm gas}-\rho_\star,

ja vain tuo komponentti jaetaan uudelleen kolmiulotteisesti:

ρdm,aug=(1−f)ρdm+f(Kd∗ρdm).\rho_{\rm dm,aug} =(1-f)\rho_{\rm dm}+f(K_d*\rho_{\rm dm}).

Muuttumattomalla hydrostaattisen yhtälön oikealla puolella käytetty täydennetty massa on

Maug(<r)=MNFW,total(<r)+f[M[Kd∗ρdm](<r)−M[ρdm](<r)].M_{\rm aug}(<r) = M_{\rm NFW,total}(<r) +f\left[M[K_d*\rho_{\rm dm}](<r)-M[\rho_{\rm dm}](<r)\right].

Projisoidun kapan korviketta, kokonaisprofiilin tasoitusta tai vasteavaruuden muunnosta ei käytetä. Kehitysaineistolla valittu yhteinen menettely oli f=1.0, d=0.01 R500, ja se kiinnitettiin ennen kolmen erilliseen testiin varatun galaksijoukon pisteytystä. Tässä f=1.0 on ilmoitetun operaattoriperheen koko tasoitetun profiilin korvaava päätepiste, ei vanha osittainen f=0.30-sekoitus. Katso XCOP_HYDROSTATIC_DIRECT_FORMAL.md.

Ohjelma C Friedmannin yhtälön / taustafluidin tutkimuslinja — eri termi

H2(z)=H02[Ωm(1+z)3+Ω⊥(1+z)q+1−Ωm−Ω⊥].H^2(z)=H_0^2\left[\Omega_m(1+z)^3+\Omega_\perp(1+z)^q +1-\Omega_m-\Omega_\perp\right].

Tämä esittää suuretta rho_perp(a) = rho_perp,0 a^-q, kun w_perp = -1 + q/3. Se ei ole galaksijoukon uudelleenjako-operaattori, ja se raportoidaan erikseen. Tallennettu H(z)-savukoe ei havainnut käytännössä lainkaan khiin neliön paranemista, ja informaatiokriteerit heikkenivät.

Einsteinin yhtälö — vain säiliö/suunnittelu

Gμν+Λgμν=8πG(Tμνknown+Tμν⊥,eff).G_{\mu\nu}+\Lambda g_{\mu\nu}=8\pi G\left(T^{\rm known}_{\mu\nu}+T^{\perp,\rm eff}_{\mu\nu}\right).

Kelvollisen kovariantin toteutuksen on säilytettävä kokonaisjännitysenergia ja palauduttava kiinnitettyyn heikon kentän operaattoriin. Tämä repositorio ei väitä, että täydellinen kovariantti T_perp_eff olisi toteutettu tai validoitu. Einsteinin yhtälö säilyy muodollisena kehyksenä ja suunnittelulinjana.