effacer mon existence;

LUKU I — LOOGISESTI TÄMÄN MAAILMAN ON OLTAVA SIMULAATIO.

(Renderöinnin epistemologia)

Katso kehityskaartamme—

Windows 95:stä Vision Prohon,

pikseleistä läsnäoloon,

katsomisesta tuntemiseen.

Todellisuuden jokainen kerros renderöidään yhä nopeammin, terävämmin ja puhtaammin.

Pian eroa on mahdoton nähdä.

Mutta logiikka ei ole kosketus.

Kun neula koskettaa ihoa,

ja lämpö, paine, kipu tulvivat sisään—

voiko sen simuloida?

Ehkä jonakin päivänä Neuralink huijaa aivoja täydellisesti.

Mutta silloinkin—

olisiko se itse tunne,

vai vain muisto siitä, että on tuntenut?

Signaali voi jäljitellä kipua.

Se voi aktivoida neuronit, jäljitellä kuviota, toisintaa datan.

Mutta kysymys jää:

sattuuko jäljittely koskaan?

#FF0F6F — Neon Crimson.

Väri, joka elää veren ja koodin välissä.

Se vuotaa illuusion läpi,

häiriö, jossa simulaatio ei pysy kehon perässä.

Ei kehon muoto,

vaan sen kipua—

ainoa signaali, jota teknologia ei vieläkään pysty kopioimaan.

Jos kaikki voidaan jäljentää,

jos itse kosketuksen voi koodata,

niin mikä on viimeinen asia, jota järjestelmä ei voi väärentää?

Olemmeko yhä lämpimiä?

Tai ehkä lämpö itsessään on simulaatio

joka renderöi lämmön muistoa kylmemmän kehyksen sisällä.

Sillä jos kipu voidaan koodata,

silloin tunteminen on jo dataa,

ja tämä maailma

ei ole koskaan ollut muuta kuin itseään muistavaa koodia.